Kaikenlaista

Pitkä pitkä pitkä aika siitä kun viimeks kirjotin tänne. Nyt asun omillani ja elämä alkaa olee sitä aikuisen elämää pikkuhiljaa. Tää on ihan mahtavaa. Oon pikkutytöstä lähtien halunnu asuu yksin. omillani. Toki mulla on vielä paljon opittavaa mut tekemällä oppii, vai mitä? Aikuisen elämää siltäkin kannalta, että mä oon mun poikaystäväni kanssa kihloissa. Vuosi 2015 oli tosi tapahtuma rikas vuosi. Siihen kerkes mahtuu sisälle tosipaljo kaikenlaista. Oon tosi kiitollinen että sain elää sen. Se kasvatti mua taas ihmisenä tosi paljon. Kyllä sitä tähän elämään vielä mahtuu vaikka mitä. Tuli mitä tahansa, ni mä oon valmis. Ainii ja pikkuleijjonat voitti maailmanmestaruuden

 Ihan parasta.

Kateutta ilmassa.

Kateus. Se on sellanen asia mitä vihaan. Montaa asiaa en vihaa koska vihaaminenki o iha tyhmää. Mut kateus on iha kamala asia. Jos joku ihminen on mulle kateellinen siitä, että mullaki menee vihdoinki hyvi kaikkie vastoinkäymisie jälkee, ni en voi muuta sanoa ku että hävettää sen ihmisen puolesta. Mä tiedän että muutama ihmine mun lähipiiristä on mulle kateellinen. Se on ihan kamalaa. Kateellisuus on kamalaa sen takia, koska se tarkottaa sitä, että se joka kadehtii sua, ei aijo tehdä mitään saavuttaakseen sen mitä sulla on, ehkä jopa enemmän. Ihminen voi muuttaaa elämässään lähes kaiken.  Itseään voi muuttaa, henkisesti ja fyysisesti, lähipiirin voi muuttaa, elämäntavat voi muuttaa. On ihan hirveesti erillaisia asioita mistä ei tarvitsis olla kateellinen. Kauneuttakin on monenlaista, jos on kateellinen toiselle kauneudesta, silloin se vika on siellä kadehtijan päässä. Silloin sen kadehtijan ei tarvis tehdä muuta kuin vähän muuttaa käsitystä itsestään. Mä oon itsekkin ollut katkera ja kateellinen joskus. Mä tiedän että kadehtiminen syö ihmistä. Älkää olko kateellisia vaan tehkää sen asian eteen jotain mistä kadehditte, silloin teillä itselläkin on paljon parempi olla. Ja olkaa ylpeitä itsestänne! Jokainen on kaunis omalla tavallaan.

Inspiksen puutetta

Emmää tiä. Oon jotenki kadottanu inspiraationi iha kokonaa tähä hommaa. Mä keskity nykyää piirtämisee paljo mielummi. Piirsin tänää valmiiks Deani ja Castieli yhteis kuva. Destiel fani kun olen, oli pakko tunkee ne samaa kuvaa. Oon iha hullaantunu ajatukseen Deanista ja Castielista yhessä. Nyt niille jotka o iha silllee et mist mä puhun, sarja nimeltä Supernatural. Dean on yliluonnollisten otusten metsästäjä veljensä Sammyn kanssa. Ne tappaa Demoneit, vamppyyreit, henkii, wendigoit... kaikkii mikä o vähänki yliluonnollist. Ja Castiel on herran enkeli joka tulee kolmanneks pyöräks siihe sarjaa mukaa. Ja Dean ja Castiel rakastuu toisiis, mut kumpiki o nii lällyi ettei uskal paljastaa tunteitaa, vaik kaikki huomaa ne kilometrie päähä. Ihana saraja. Ihanat näyttelijät. Jensen Ackles= Dean, Jared padaleki= Sam  ja Misha Collins= Castiel. Siinä  metsästäjä ja herran enkeli. Eikä sovi unohtaa oikeita kuvia, että näkee miten paljon ne eroaa alkuperäisestä.

Miten tässä näin kävi?

Mä tänään tajusin, että mun unelmani toteutumiseen on enää 1,5 vuotta jäljellä!!! Iha mitätön aika. Mä panikoin. Mun elämä menee ihan liian nopeesti nykyään. 1,5 vuotta, et mulla on kokin ammatti paperit. Ihan mieletöntä! Toki mä aijon kierrellä maailmaa, jotta oppisin eri maiden ruokakulttuureista enemmän. Voi että tää ala on mulle oikee intohimo. Mun tyttöystävä kysyy multa usein että; syönkö mä elääkseni, vai elänkö mä syödäkseni? Vastaus on ehdottomasti tuo jälkimmäinen. Hyvästä ruoasta ei vaan voi kieltäytyä. Ihan sama mulle mitenpaljon siinä on kermaa ja voita. Nii ja se mun raakaravinto laihdutus ei oikein onnistunut. Mun vastustus kyky heikkeni niin paljon, että olin 2 viikon sisällä kaksi kertaa kuumeessa. Ensimmäist kertaa seitsemään vuoteen. Päätin lopettaa sen ja nyt nautiskelen taas hyvästä ruoasta. Parempi näin, tähän mut on luotu.
Huomasin just et siihenki o enää 4kk ku täytän 18. Vau. Oon odottanu sitä varmaa 12 vuotiaast lähtie. En oikeesti voi uskoo et oon pia täysikäne. Mun elämä o viimeaikoin menny kauheet vauhtii eteepäi. Tuntuu etten pysy ittekää oikee peräs. Lomaki meni liia nopeesti. Mun elämä kulkee mua edel, jos niin voi sanoa. Oon täl hetkel itte jotenki tosi hyytyny enkä jaks keskittyy tai miettii oikee mitää. Mut ainaha loppuje lopuks elämä kulkee liia nopeesti. Koht oon keinutuolis vanhoje kodis valittamas, ku elämä meni ohi ja mä missasin sen.  Osaan kuvitella tilanteen, eikä olis hauskaa. Mut elämä kulkee nopeesti. Eikä sille mitään voi. Siks kai aina hokee että: "tartu hetkeen". Ihan hyvä neuvo!

Hassu juttu.

Mul kävi semmone hauska juttu et mu Justin fanitus vaihtu Robinii.
Mä rakastan Robinin biisei, joo en kuuntel Koodi albumii, mut kaikki sen jälkeiset albumit soi repeatil sporifys jokapäivä. En kestä se o vaa nii ihana! En oo pahemmi enää kuunnellu Justinii. Oikeestaa kasvoin siit jotenki yli. Robin vaa tulla tupsahti mun elämääni. Ihana laulaja on! ♥ Odotan kovasti sitä aikaa kun hän tekstittäis itte biisejäs, ois kiva kuul millast tekstii häne ajatusmaailmas tuottaa.

Hämmennys

Aika harva ihminen oikeesti tietää,  mitä mun päässä liikkuu. En uskalla olla oma itteni melkei kenenkään seurassa. Oon saanut siitä niin huonoa palautetta. Nyt mä tein virheen siinä, mä laskin mun suojamuuria ihan liian alas. Vaan hetkeks, mut onnistuin silti hämmentämään ihmisii... Oikeesti oon niin erilaine ihmine jos uskallan olla täysin oma itteni. Täl hetkel mul o yks ainoo ihmine joka jaksaa mua mun omana ittenä. Ja sit pystyn kameral olee oma itteni. Siks mä haluisinki vlogat. Mut niit o iha tarpeeks jo muutenki. Eikä mul oo konet mil muokkaisin mu videot. Asiast toisee. Mul o iha kiitettävästi ystävii. Ei siin mitää, mut en onneks nää niit kauhee usei, ettei ne pelästy jos mun suojamuuri rakoilee.  Koulussaki oon suurimmaks osaks yksin. Mut omasta tahdostani.  Viihdyn paremmi yksi, ku puoltuntemattomie kans. Mä oon kyl iha sinut itteni kans. Harmi et mul rakkaat ihmiset ei pidä siitä mitä mä oon. Nyt tää kuullosti silt niinku oisin joku ihmsissyöjä. ;Dddd  Ehkä vois tutkituttaa pääkopan. Selvennykses ny viel. Kyse on mun luonteesta ja luonteenpiirteistä ja ajattelumaailmasta. :::D no onneks mun tyttöystävä hyväksyy mut just tämmösenä. ♥ Onneks mul on jousiammunta ja hepat.
Mä en aijo lannistuu. Oon hyvä just tämmösenä ja mä tiedän sen.

Unelma, jonka aijon toteuttaa.

Mitäs jos lähtis ulkomail? Iha sponttaanisti vaan. Ottais vaik maapallo karta kätees ja arpois mihi päätyy. Matkustelemine ja muuttaminen pois suomesta on ollut mun haave, pikku tytöstä lähtien. Kiertäis vaikka koko maapallon jos siltä tuntuu. Siit olis hyötyä myös mun ammatin puolesta. Oppisin tekemään eksoottista, oikeesti hyvää ruokaa. Eikä mitään hikisiä kinkkukiusauksia tai makaroonilaatikkoja. Mä aijon vielä lähtee. Sitten kun oon saanu tarpeeks rahaa, vaikka ku oon valmistunu ja ollu parivuotta töissä. Haluaisin lähtee mun tyttöystävän kans. Mut en tiä yhtää haluuko se. Tiedän et se haluaa matkustella kans. Siit tulis niin ihanaa. Näkisin maailmaa!