Mä tänään tajusin, että mun unelmani toteutumiseen on enää 1,5 vuotta jäljellä!!! Iha mitätön aika. Mä panikoin. Mun elämä menee ihan liian nopeesti nykyään. 1,5 vuotta, et mulla on kokin ammatti paperit. Ihan mieletöntä! Toki mä aijon kierrellä maailmaa, jotta oppisin eri maiden ruokakulttuureista enemmän. Voi että tää ala on mulle oikee intohimo. Mun tyttöystävä kysyy multa usein että; syönkö mä elääkseni, vai elänkö mä syödäkseni? Vastaus on ehdottomasti tuo jälkimmäinen. Hyvästä ruoasta ei vaan voi kieltäytyä. Ihan sama mulle mitenpaljon siinä on kermaa ja voita. Nii ja se mun raakaravinto laihdutus ei oikein onnistunut. Mun vastustus kyky heikkeni niin paljon, että olin 2 viikon sisällä kaksi kertaa kuumeessa. Ensimmäist kertaa seitsemään vuoteen. Päätin lopettaa sen ja nyt nautiskelen taas hyvästä ruoasta. Parempi näin, tähän mut on luotu.
Huomasin just et siihenki o enää 4kk ku täytän 18. Vau. Oon odottanu sitä varmaa 12 vuotiaast lähtie. En oikeesti voi uskoo et oon pia täysikäne. Mun elämä o viimeaikoin menny kauheet vauhtii eteepäi. Tuntuu etten pysy ittekää oikee peräs. Lomaki meni liia nopeesti. Mun elämä kulkee mua edel, jos niin voi sanoa. Oon täl hetkel itte jotenki tosi hyytyny enkä jaks keskittyy tai miettii oikee mitää. Mut ainaha loppuje lopuks elämä kulkee liia nopeesti. Koht oon keinutuolis vanhoje kodis valittamas, ku elämä meni ohi ja mä missasin sen. Osaan kuvitella tilanteen, eikä olis hauskaa. Mut elämä kulkee nopeesti. Eikä sille mitään voi. Siks kai aina hokee että: "tartu hetkeen". Ihan hyvä neuvo!
