Nyt jää lässytys sikseen. Mä olen sairas. Mun mielenterveys on häiriintynyt. Mä joudun taistelemaan jokapäivä masennusta vastaan. 5vuotta sitten masennuin koulukiusaamisen takia, todella pahasti. Pääsin hoitoon ja juuri kun olin parantumassa, mun serkku ja paras ystäväni tappoi itsensä. Masennus uusiutui, pahempana kuin koskaan. Olen taistellut yksin, ilman lääkkeitä jo kohta 2vuotta. Olen tosipaljon parantumaan päin. Ja olen päässyt surutyössäni paljon eteempäin.ï Mulla on todella pitkiä ajan jaksoja, kun en muista koko sairauden olemassa oloa, mutta nyt kun koulut alko, niin mun masennus alkoi vaivaamaan mua taas. Mä oon amiksessa. Aloitin toisen opintovuoden. Mä pelkään mennä juttelemaan mun kavereille. Musta tuntuu ettei ne halua mua seuraansa. Musta tuntuu että mä tyrkyttäisin itseäni niille ja sit kukaan ei haluis olla mun kanssa. Viime lukuvuonna olin niiden kanssa kokoajan ja meillä oli hauskaa. Nyt en vaan uskalla. En edes osaa aloittaa keskustelua heidän kanssaan enää. Pelkään että teen itsestäni naurettavan. Pelkään että en riitä. Tiedän että se on naurettavaa, mutta totta minulle. Niin minä tunnen. Olen siis koulussa lähinnä yksin. Tosin nyt taidan tahattomasti aiheuttaa sen itse. En tiedä mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Tunnen itseni niin voimattomaksi ja heikoksi....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti