Mitä mulle tapahtuu? Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, mä pystyn aidosti sanoo omal peilikuvalleni et oon kaunis. Se tuntuu ihan älyttömän hyvältä, koska pystyn sanoo sen myös meikittömälle naamalleni. Koko elämäni oon kuunnellu erinäisilt tahoilt koulussa ja netissä kuinka ruma mä olen. Nyt ku mä oon ollu noin vuoden ilman sen kummempaa ulkopuolist ärsykettä, mä oon alkanu arvostaa itteeni enemmä. Myös parii kaverii välie katkasemine o nostanu mu itsetuntoo ylöspäi. Siit mu itsetunno kohenemine itse asias alko. Nyt mä osaan olla onnellinen siitä kuka mä oon. Nyt kun mä alotin jousiammunnan, oon aina onnelline ku ammun. Mä rakastan sitä lajia, ja oon todella onnelline et se ihmine, joka tutustutti mut siihe lajii, on mun elämässäni. Hevosen selässä ja seurassa oon aina onnellinen, koska siel tallil mis mä käyn, ne oikee kerjää huomioo, ja näyttää välittävänsä hoitajastaan/ ratsastajastaan. Mä oon mun tyttöystävän ansioista onnellinen. Ystävien ansiosta. Supernatural-Tv sarjan. Mun koiran. Mä osaan nauttii taas elämästä!! Mä oon ihan älyttömän onnellinen!
"Ihan sama mulle vaik satais, taivas ois pilvinen, tää on kaunis päivä, oon sopivasti onnellinen..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti