Tunteet alkaa pikkuhiljaa palailemaa. En silti vapaa-ajallani jaksais hirveesti mitään tehä. Ei vaan kiinnosta. No jousiampumas oon käyny ja ratsastamas, mut muute. Emmää tiiä. Kai se on sit kasvun paikka mullaki. Eiks sitä sanota että, se kasvattaa ihmisii henkisesti jos menettää läheisiäs? Mä vaan mietin et miks just nyt, ku mul o muutenki kehitys iha vaihees vielä... oon puolevuode pääst 18 ja siit alkaa aikuistumine ja muut hässäkät... Elämä on oikeesti iha älyttömä raskast välil. Ei meinais jaksaa käydä läpi ollenkaan. Mut nyt ku istun töissä ruokatunnil ja kuuntelen 80luvu rokkii, ni voin sanoo, et pitäis ol ilone, mut tunnen vaa tyhjyyttä. Nyt tunnen sen mustan aukon sisälläni. Taas. Mä en jaksais tätä enää uudestaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti